Kehotietoisuus

Oletko tullut ajatelleeksi kehoa ja sen hyvinvointia arjessa jo ennen kuin se alkaa jollain lailla ilmoitella itsestään, esimerkiksi kipuina, kolotuksina, jäykkyyksinä tai jopa sairauksina? Ovatko nämä tuntemukset sittenkin vain jotain sellaista, joka kuuluu asiaan ja vain pitää kestää? Entäs mieli sitten? Harhaileeko ajatuksesi koko ajan tulevissa ja menneissä?

Mielen ominaisuus on harhailla. Se harhailee tulevassa. Siinä, mitä aion tehdä joskus. Siinä, mitä toivon tai pelkään tapahtuvaksi. Sitten ajatukset poukkoilevat menneessä. Siinä, mitä silloin joskus tapahtui ja mitä silloin tunsin tai toivoin tai pelkäsin. Tai yhdistelmiä näistä – kun ei silloinkaan niin tuskin tulevaisuudessa. Tai päinvastoin – menihän silloinkin kaikki hyvin, niin tulee tapahtumaan myös seuraavalla kerralla.

Vaikka mieli harhailee menneessä ja tulevassa, keho on kuitenkin koko ajan läsnä tässä ja nyt. Tuomalla huomio kehoon laskeutuu mielikin lähes huomaamatta tähän hetkeen. Kehotietoisuutta voi harjoittaa vaikka huomioimalla, kuinka keho liikkuu, miltä kehossa tuntuu kun teen tällaisen liikkeen, millaisia vaikutuksia huomaan kehossani liikkeen jälkeen. Huomion voi tuoda myös hengitykseen. Mitä tapahtuu, kun hengitän. Kuinka ilma virtaa sisään ja ulos, mitkä kehonosat liikkuvat, onko hengitys syvää vai pinnallista. Kun huomio kiinnittyy kehoon, mieli on kehossa, ajatukset pysyvät tässä hetkessä, on se useasti hyvin rentouttava tapahtuma. Aivan kuin aivot saisivat pienen lepohetken kaikesta muusta pohtimisesta.

Samalla kun tuomme huomion kehon tapaan liikkua, tulemme myös tietoiseksi siitä, mitä keholle kuuluu. Missä on jännitystä ja missä rentoutta. Millainen liike tuntuu kivuliaalta ja millainen on helppo tehdä. Se on kuin tutustuisi itseensä uudella tavalla. Jokaisen keho on omanlaisensa ja erilainen muihin verrattuina. Mittasuhteet, liikeradat ja nivelten liikkuvuudet ovat jokaisella yksilölliset. Siksi kehotietoisuusharjoituksia tehdessä on hyvä muistaa, ettei ole oikeaa tai väärää tapaa tuntea kehoa tai sitä miten kehon pitäisi olla. On vain tämä minun tapani ja se voi tuntua erilaiselta eri päivinä.

Joskus kehotietoisuudesta käytetään termiä somatiikka. Somatiikka voidaan määritellä myös sanoilla kehossa tapahtuva tai kehossa ilmenevä. Myös tähän ajatukseen kytkeytyy läheisesti mielen läsnäolo. Puhutaanhan lääketieteessä psykosomaattisista oireista, jolloin joku mieleen liittyvä asia ilmenee kehossa erilaisina oireina ilman fyysistä syytä. Keho ja mieli eivät ole erotettavissa toisistaan. Ne toimivat aina yhdessä. Mieliala vaikuttaa kehoon ja kehon kautta voidaan vaikuttaa mieleen. Jos mietit itseäsi silloin kun olet apea tai surullinen. Käykö silloin niin, että hartiat painuvat kasaa ja katse kääntyy alaspäin ja hengitys käy pienemmäksi. Entä kun mielesi on positiivinen ja iloinen. Käykö silloin niin, että ryhti kohenee, katse kääntyy ylöspäin ja kehossa tuntuu vapaammalle. Vai tapahtuuko jotain ihan muuta? Eräässä Tenavat – sarjakuvassa Jaska Jokunen tuumaa Epulle, että on niin paljon vaikeampaa olla masentunut kun katselee taivaalle. Kuinka todellista.

Keho myös muistaa sellaisia asioita, jotka mieli on unohtanut tai painanut unohduksiin liian ahdistavana, pelottavana tai vaarallisena. Joskus kun kehoa käsittelee tai tekee jotakin kehollista harjoittelua, mieleen voi putkahtaa muistoja, mielikuvia tai tunteita. Tällöin keho ja mieli saattaa vapautua kantamasta sitä taakkaa enempää.

Kehotietoisuuden harjoittaminen on muodostunut minulle sydämen asiaksi siksi, että olen löytänyt itsestäni niin paljon erilaisia puolia ja asioita sen avulla. Lapsena olin poikatyttö ja tykkäsin pelata jalkapalloa ja hypätä mäkeä. Minussa oli myös toinen puoli, joka tykkäsi olla yksin ja lukea kirjoja. Murrosiässä ja sen jälkeen unohdin kehoni pitkäksi aikaa. Olin sitä mieltä, että kehosta viis – tärkeää on vain se että pää toimii. Eihän se ihan niin mennyt. Sain kaksi lasta ja 30 ylimääräistä kiloa ja voin kaikilla tavoin aika huonosti. Päätin, että nyt pitää tehdä jotain. Paastojen avulla karistin liikoja kiloja ja löysin tieni Taijin pariin. Taiji oli aluksi niin vaikeaa, mutta kuitenkin niin antoisaa. Taijin avulla löysin kehoni jälleen ja se tie on vienyt minua kokemaan kehoani shiatsun kautta tanssin ja somaattisten harjoitteiden luokse. Olen löytänyt pikkuhiljaa kadoksissa olleen puoleni: kehon ja sen liikkeen. Ja mikä tärkeintä, pääkin toimii paljon paremmin, kun keho on kunnossa. Ja sen lisäksi olen käsitellyt omia pimeitä puoliani paljon valoisammiksi ihan kehotietoisen liikkeen ja kehollisten hoitojen avulla. Siksi minä teen työkseni sitä mitä minä nyt teen. Jospa joku muukin saa sitä kautta oivalluksia elämäänsä.

Harjoitus

Istu tuolilla niin että istut tuolin etureunalla ja kädet roikkuvat vapaasti sivulla. Tarkkaile onko toinen kätesi tai olkapääsi jollakin tavalla jännittyneempi kuin toinen. Voitko tuntea kätesi reiden sivulla ja siitä tarkkailla ovatko kätesi samalla korkeudella, koskettaako ranne samasta kohti reittä molemmilla puolilla. Valitse sitten se jäykempi puoli tai jos et tunnista kumpi on jäykempi, valitse jompikumpi. Nosta hartiaa vähän ylös ja palauta se sitten sinne mistä aloitit. Tee noin kymmenen toistoa. Sitten tee niin, että painat hartiaa alaspäin ja palautat takaisin. Tee sitten vielä niin, että nostat ensin ylös ja sitten painat alas. Tarkkaile, miltä hartialla, olkapäässä ja kaulan sivulla tuntuu. Kun lopetat, vertaa tehtyä puolta siihen mitä ei vielä ole tehty. Huomaatko eron? Tee sama toiselle puolelle.

Mainokset

Tekijä: Sirpa Kasurinen

Shiatsuterapeutti, aikuisliikunnan ohjaaja, kehonhuoltaja, taijiohjaaja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s